Epäilemättä tällä viikolla on vietetty Kalliopihlajan kalleimmat yksittäiset päivät. Kaivuuhommat jatkuivat kunnes rakennusalalla vastaan tuli kova pohja. Sitä seurasi soitto rakennustarkastajalle ja pohjan tsekkaus vastaavan mestarin kanssa. Hyväksyntä tuli. Parimetristä monttua sai alkaa täyttää.
Siittä lähti liikkeelle sen sortin rekkaralli, ettei paremmasta väliä. Muutama päivä ajettiin kiveä yhtä soittoa. Sieltä täältä saimme vinkin, että pohjan alimmaiseksi voisi ajatella louhintamursketta. Sitä tulee edullisesti (tyyliin ilmaiseksi) jostain kalliotyömaalta, joten suuressa massassa säästöä olisi. Hmm.. Tulimme siihen tulokseen, että pohjarakenteet on väärä paikka säästää. Kun tehdään itselle, tehdään kunnolla. (Ja itsellehän on pakko tehdä, sillä myytäessä tästä töllistä ei omiaan takaisin saisi.) Emme halua ottaa sitä riskiä, et pohjalla isot kivet elää ja koko settii painuu.
Täryhommia |
Loppuviikolla alkoi tontti näyttää varsin siistiltä. Siitä kiitos kuuluu kaivuriurakoitsijallemme, joka maisemoi tontin reunoja aina kun kivikuormien välissä luppoaikaa jäi. Pihan rakennus onnistui omalla maa-aineksella. Tontilta nostettiin hyvälaatuista maata, jolla nostettiin piha-alue lähelle tavoitekorkeutta.
Tasoitettu rakennusala |
Nyt multamaa odottaa kuivumistaan ja kuivettumistaan. Tiiviiksi tärytetty rakennusalakin alkaa olla sokkelin alapinnan korkeudessa. Näky on viimeviikkoista lohdullisempi. Toki vielä myllätään uudestaan, kaivetaan ja täytetään taas. Mut hetken tie on kevyt. Ennen kuin lasku napsahtaa postiluukkuun.. Toi määrä kiveä ja puoltoista viikkoa hommia isoilla koneilla. Huh. Parempi ettei yritäkään arvailla loppusummaa.
Voi, on niin ihana seurata tätä teidän kodinrakennusprojektia! Olen itse haaveillut oman talon rakentamisesta (tai lähinnä rakennuttamisesta), mutten oikeastaan haluaisi asua omakotitalossa...
VastaaPoistaTsemppiä projektiin ja peukut ylhäällä ettei enempää ylläreitä löydy!
Kiitos, toivotaan :)
Poista